Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset roikkuvat huonoissa suhteissaan, kihlautuvat nuorena ja tekevät lapsia korjatakseen suhdettaan. Odottavat toivottomia ja kuvittelevat, että toista voi muuttaa, jos vaan rakastaa tarpeeksi.

Nyt olen itse tässä, enkä millään osaisi päästää irti. Välillä mielessäni sisustan yksiötä ja olen jopa laatinut listan tavaroista, jotka eron koittaessa jäävät minulle ja mitkä menevät miehelleni.

Sanomattakin on selvää, että tämä tie ei tule olemaan helppo, tai jos tuleekin olemaan, ainakaan se ei ole pitkä. Haluaisin vaan, että kaikki korjaantuisi ja kaikki olisi niinkuin ensimmäisen vuoden aikana. En tiedä, kauanko aion odottaa muutosta, mutta näyttää siltä, että hyvin kauan ja siinä sivussa kadotan itseni ja kaikki unelmani.