Eilen illalla aloin taas sängyssä hyväillä häntä, vaikka vituttikin, että taas se olen minä, joka teen aloitteen ja vonkaan.

Ja kävi taas, niinkuin edelliskerrallakin, eli suihinotoksihan se meni. Suutelin miehen niskaa ja ajattelin, etten mene suuni kanssa yhtään alemmas. Mies alkoi kuitenkin pian työntää päätäni alaspäin ja hups siinä sitä taas oltiin. Kun pesin spermaa pois hampaistani itkin ja tunsin oloni hyväksikäytetyksi halvaksi huoraksi. Menin takaisin sänkyyn ja vedin peiton korvilleni. Mies liikahteli siihen malliin, että sitä häiritsi ja hävetti se, etten ollut saanut mitään, vaikka olin selvästi ollut todella kiimaisena, kun aloin tehdä aloitetta.

Jotain se alkoi turisemaan niitä näitä, ja minä vastailin ystävällisesti, mutta viileästi. Toivottavasti se suunnittelee jotain minun varalleni.  Työntyisi edes sen helvetin kaksi kertaa sisääni, jos ei pitempään pysty. Sekin riittäisi nyt.

Olen taas mielessäni sisustanut yksiötä. Sänky tulee minulle, sohva menee miehelle jne..

Vituttaa, kun arki kulkee muilta osin hyvin ja teemme asioita yhdessä ja nauramme samoille asioille ja kaikki ystävämme kuvittelevat, että olemme täydellinen pari ja joku on joskus sanonut kadehtivansakin meitä.

Neuvo teille ihmiset: ÄLKÄÄ IKINÄ kadehtiko mitään, mistä ette tiedä kaikkea!