Pitääkö lähteä koko paskasta meneen? Tiedän, että maailma on täynnä miehiä, ja ketä tahansa oppii rakastamaan. Ehkä olemme vaan totaalisesti yhteensopimattomia toisillemme ja hengailemme yhdessä vaan tottumuksesta. Ahdistaa ja pelottaa, mutta en ole maailman ensimmäinen eroaja, eikä tämä tulisi olemaan edes ensimmäinen ero minulle. En tiedä en tiedä en tiedä.. Joku päätös on tehtävä ja pikimmiten.

M30:n kommentti pelottaa minua, mutta samalla jossain sisimmässäni tiedän, että hänen kommentissaan on totuuden siemen:

"Tuossa tilanteessa mies ei vain yksinkertaosest ole kypsä olemaan kanssasi. Ja voi olla yhteensopimattomuuttakin, jota vain ei osata kokemattomuuttaan tiedostaa, kun kaikki on muuten jokseenkin mukavaa. Mutta esimerkiksi tuollaisia pizza-laatikko -pöydällä episodeja ei ole KOSKAAN, kun parisuhde on hyvä. Jo oikeastaan se kertoo sen, että kannattaisi lähteä hetimmiten eri teille, vaikka se itkettääkin mutta pitkällä tähtäimellä pidät sitä varmasti elämäsi parhaana päätöksenä.

Usko minua, näistä on paaaaljon kokemusta. Ja naispuoliset kaverinikin uskovat neuvojani:)

Oikeastaan tuo tarinasi on niin selvä tapaus, että pitäisi olla aivan selvää ns. ottaa ritolat. Mies voi olla monesti mukava ym. mutta se ei riitä jos aivan liian paljon olennaista puuttuu!

Sanon kuin Forrest Gumpissa tyttö huutaa Forrestille: Run, "Ella", run!"